Olipa meitä 6 innokasta naista ohjaajan lisäksi,
jotka innostui luonnosta saatavista väreistä.
Säkkien kanssa ensin luontoon;
nokkoset, kanervat, koivunlehdet pussiin nakattiin.
Löytyipä pihlajanmarjoja sekä sammalta ja jäkälää.
Petteriltä Lomakeskuksesta marja-aroniat makoisat, mutta väriä siitä haettiin.
Sitten Varirantaan Varistaipaleen veden ääreen aivan upealle paikalle,
johon kylän ihmiset tehneet ison työn.
Sinne tulet patojen alle viriteltiin, vedet järvestä kannettiin ja
kasvit pataan nakattiin.
Sitten niitä sekoiteltiin ja padat poristen väriä kasveista antoi.
Suomenlampaat turkkinsa meille luovutti.
Siitä villasta langat kehruutettiin ja pestiin sekä pasmoitettiin.
Kasvit padasta siivilöitiin, sinne puretusaineet sekoitettiin ja taas tulta padan alle.
Langat väriliemeen ja sitten alkoi jännitys, mitä nyt tapahtuu ja
ooo värit ja mitkä värit!!
Et kaupasta sellaista lankaa saa. Ei sanat sitä riitä kertomaan.
Kolmas päivä kun koitti, naiset iloissaan ja innossaan langat pesee ja huuhtelee.
Ja voi sitä ihastuksen määrää, minkä värit meille antoi!
Yksi jos toinenkin alkoi miettiä mielessään mitä näistä tekisin.
Oli mekkoa, sukkaa, pipoa, kaulaliinaa, mielikuvitus apunaan.
Pieni varoituksen sana loppuun. Tähän hurahtaa koko sydämellään.
Älkää ihmetelkö, jos puskasta ihminen säkki olallaan
huumaavat värit pataansa hakee,
ei sitä olla kuin suloisia myrkynkeittäjiä!
|